II. Gustaf Berner 

Synt. 165.., Yliopp.Vib. 10/6 1673 Turussa. Puolusti Akad. väitelmiä 1676 ja 17/11.1679 prof. Jak. Flachseniusen esimiehenä ollen (väitösk. pro gradu: Theoremata qvaedman ethica selectiora). 2:n väitöskirja oli: De Propositionibus modalibus,exponibilihus & hypotheticis. Seppelöity maisteriksi 27/11.1679. Eloqventiae. lehtori Viipurissa 1680; matheseos lehtori siellä 1682 ja taas eloqv. lehtori 1685, molemmissa viroissa taitavana ja ahkerana opettajana arvossa pidetty. Oli Viipurin konsistorioon jäsen ja näyttää käyneen piispan tarkastuksilla, sillä 27/2.1683 on hän kirjoittanut nimensä (Gust. Joh. Berner) erääseen vanhaan tilikirjaan Pieksämäellä.

- Hollolan kirkkoh. 16/3.1688. Hollolan kappelit olivat silloin Asikkala, Heinola, Kärkölä ja Nastola. Lääninrovasti (ennen 3/12.1692) Ylä Hollolan rovastikunnassa. Näinä aikoina olivat nuo suuret katovuodet 1695-97, jolloin Hollolassa v. 1697 kuoli 1,906 henkeä. Piti rovastintarkastuksia vielä sittenkin, kun Suomi oli joutunut vihollisen valtaan, josta saa kiitosta piispa Gezelius nuoremmalta (viimeinen kirje piispalta on päivätty 25/8.1713). Ilmoittaa 9/6.1713 vihollisen olevan lähellä kotiansa. Pakeni kentiesi lankonsa prov. Arvid Alopaeuksen kanssa noin 1714 Ångermanlandiin Ruotsissa, kaiketi Tornion kautta, kuten moni muukin pakolainen. Kuoli siellä Noran seurak:ssa 9/2.1716 noin 60 vuoden ikäisenä. Hänen leskensä ja 4 lasta jäivät hyvin suureen köyhyyteen, kun hänen omaisuutensa Hollolassa oli sodan aikana tullut, osaksi vierailta ja osaksi omaisilta hävitetyksi sekä varastetuksi (sköflad och bortstulen). Omisti Hollolassa Pyhäniemen rusthollin, josta muodosti kaksi taloa: Ylöstalon ja Alestalon, jotka joutuivat perinnöksi hänen kahdelle tyttärelleen. Teetti Hollolan kirkkoon alttarin eteen holvihaudan, johon on haudattu hänen perheensä jäseniä.- Hänen tavaroistaan oli vielä kodissani aivan yksinkertainen, suorilla jaloilla sekä selkänojalla varustettu tuoli, jota nimitettiin "Hollolan rovastin tuoliksi".Sen viimeinen ammatti oli oleminen leveän istuimensa tähden mukavana alustana pappilan laajapohjaiselle piimätiinulle.

-----------------

Provasti Gustaf Joh. Berner näkyy olleen apupappina Uumajassa, jossa saanut kolehtivaroista apua 10 talaria 7/11.1715.

 

Marraskuun 27 p. 1679 vihittin kaksi viipurilaista Henrik Winter ja Kustaa Berner maisteriksi. Heille on annettu seuraava onnentoivotusruno, laatuaan ensimmäinen suomeksi painettu.

Vulgus Carelicum:(Karjalan kansa)

Cuca arwad meillen tieno

Mikä hälinä se lienö,

Jok on cuuldu Aurajoel

cusza nuorucaiset toel

Oppins kilpan andat loista

Coetellen toinen toista:

Yx siel kysy, toinen vasta

Eij he vaivans suingan sästä

Syytä ilman se ei lienö

Wist se jotain merkit tiennö?

Musae Auranae:(Auran runottaret)
Tökös Waiwoin muucalaiset
Olet jalot Carjalaiset,
Jotk ei tiedä tapa sitä,
Jota professorit pitä:
Jok ei ole meno usi,
Mutta joca kolmas vuosi,
Jotka idzens achkeroitta,
nyt myös oudot cunnioitta,
Grantzil sangen caunucaisel,
Sormuxella kijldäwäisel,
Corciast wiel oppinuxi
Cudzutta magisterixi
Caxicymend waja caxi

Vulgus Carelicum:

Ongo olleng carjalaiset

Yxkän siellä oppivaisist

Ansanut sitä cunniata,

Culdasormust, crantziata?

Musae Auranae:
Omba taskin vielä caxi,
Joist on Hihrich Winter yxi,
Gösta Berner jalo toinen,
jotk tääl visust luit muinen.
Heitä sis tö Carjalaiset,
Wijburin myös asuvaiset,
Cunniasa pidäkätten
Hyvän tilan saattakatten.

Vulgus Carelicum:

Tärvex mester Hinrich, tärvex,

Kuin miös mester Gösta tärvex,

Kiitos teillen olcon suuri

Jalon tiön edestä juuri,

Jolla tiettäwäxi tiettä:

Carjalaskin ihmisistä

On ei waiwoin muilla mailla.

Jumal waiwat costcon jälle.

Rauha, tärwyt Teillen tuocon,

Ikä pitkä miöscin suocon.

Pyhän nimens cunniaksi,

Wanhempiten lohdutuxi,

Ilox miöskin langolaisten,

Ylistöxex Carjalaisten,

Isänmalle oienuxex,

itse teille hyödytyxex,

Näimbä toivol Carjalainen,

Culcon sitä Jumalainen,

Nijn miös jalo lucewainen,

Jalomb olcos tutkiwainen.

Viipurin kimnaasin martikkelissä on lausuttu latinan kielellä hänestä seuraavasti:

V.1680 pääsi latinan kielen lehtorin virkaan suurella kunnialla, mutta v.1682 vaihtoi Lukion Ohjesääntöjen mukaan tämän viran matematiikan lehrorin virkaan, ja hoidettuaan sitä niinikään hyvin, palasi hän v.1685 yleisellä suostumuksella latinan kielen lehtorin virkaan.

----------------

Provasti Gustaf Berner oli kahdesti nainut. 1:nen puoliso: ,Anna Eosander,synt. 1667. kuoli 6/2.1691 ja haudattu yllämainittuun holvihautaan. Haudan päällä on 2,8 metr. pitkä ja 1,49 metr. leveä kivi, jossa luetaan: "Här hvilar Probstinnan i Hållola sahl. Anna Eosandra, död. d. 6 Februarii a:o 1691: gammal 24 åhr, med sine barn: Johanne Gustavo, Margareta och Maria Berner". Ympärillä kivessä luetaan Jobin kirj. 19. Viitanneeko ehkä tuo syvintä tuskaa, vaikkapa vahvaa toivoakin ilmaiseva Raamatun kappale johonkin suureen kärsimiseen, joka olisi kohdannut tätä näin nuorena kuollutta naista.

----------------

Viipurin raastuvanoikeuden tuomiokirjassa 29/4..1682 löytyy juttu, koskeva riitaa maist. Gustavus Bernerin ja "karduaanimaakarin" (nahkurin ?) Jochim Zelandtin vaimojen kesken penkkipaikasta luostarikirkossa Viipurissa. Oikeus tuomitsi Zelandtin vaimon maksamaan kirkolle sakkoa 2 talaria hopearahaa sekä että hänen aina vastedes pitäisi antaman Bernerin rouvan nauttia etusijaa kirkossa, joka hänellä oikeuden mukaa on.

2:nen puoliso, vihitty 21/2.1692 Anna Carstenius, joka eli vielä 1747, jolloin oli kummina poikansa pojalle Mäntyharjussa; Porvoon kirkkoh. Ulrik Carsteniuksen (k. /8.1678) ja Elisabet Boismanin (jäi leskeksi) tytär. Leskenä palasi Anna Carstenius Ruotsista Hollolaan 1722 ja nautti armovuodet miehensä jälkeen 1/5.1724 asti.

Lapsia edellisestä avioliitosta:

1) Johan Gustav )

2) Magareta ) Kuolleet lapsina ja haudatut äitinsä hautaan

3) Maria )

4) Anna, 1. puoliso ennen 1708 Johannes Muur, joka oli kotoisin Ångermanlandista Ruotsista ja konsistoorion notaario Viipurissa 1705-1708. 2. puoliso 1727, vaikka miehen nimi on tuntematon.

5) Helena, synt.1686, kuoli Hauhossa 6/5.1742. Puoliso: Orimattilan ( ja vuodesta 1715 alkaen Hollolankin) kirkkoh., maist. Andreas Andreae Herkepaeus, joka kuoli 1718. Heidän poikiaan kaiketi ? Ds Andreas Herkepaeus, joka oli kummina Mäntyharjussa 1743, 1745 ja (Kuopion) Comminister Josef Herkepaeus, joka oli Aksel Fredrik Laurellin kummina 1766.

6) Brita, synt. 1691 (?) (sanotaan 1749 58 v. vanhaksi), kuoli 25/10.1759 Loviisassa poikansa luona, joka oli siellä laivurina. Puoliso ( jo 1711) isänsä silloinen apulainen Vilhelm Helsing (Helsingius), joka Venäjän vallan aikana otettiin Hollolan pitäjän apulaiseksi, vaan sanotaan "paenneen" 1723. Brita Berner asui 1749 Mäntyharjussa Toivolan ?ijälässä vävynsä nimismies Gustaf Giörgelinin (synt. 1719) luona, jonka vaimo oli Anna Helsing, synt. 1711 (1713 ?), kuoll. 26/3.1752.

III. Jälkimmäisestä avioliitosta ovat lapset:

7) Elisabet, (Tämä on tiettävästi ijältään vanhin Berner niminen henkilö) synt. 1698, kuoli 13/9.1779 Rautalammilla?. Kolmasti naitu. 1. puoliso Juvan kappalainen Matias Aurenius, kuoll. 1730, joka Ison vihan viimeisinä vuosina ja vielä jäljestäpäin oli v.t. kirkkoh. Hollolassa ja vihdoin 1728 tuli Kesälahden kirkkoherraksi. Heidän poikansa Gustaf Fredrik Aurenius kuoli Leppävirran rovastina 21/9.1797. Tämän tyttären poika oli Käkisalmen tuomiok. tuomari Bror Ulrik Hasselblatt. Ja heidän tyttärestään Anna Kristina Aureniuksesta, joka oli naitu Sortavalan kihlak. henkikirjuri Matias Ckerblomille (k. 1759) polveutuu aatelissuku Oker-Blom. Toinen tytär Elisabet Aurenius oli naitu Uudenkirkon kirkkoh. Kristofer Hoppiusölle, k. 31/12.1764. -2.puoliso edellisen seuraaja Kesälahden kirkkoh. Johan Lagus (Porin triv. koulun apologistan Johan L:n (k. 1/1.1740) ja Maria Oselinin poika), kuoll. 20/4.1735. Heidän pojastaan, Iisalmen rovastista Johan Laguksesta (s.16/10.1733, k. 3/4.1806) polveutuu, paitsi aatelissuku Lagus ja suuri haaraus Lagussukua, Geitlineja, Tamelandereja, von Zweygbergejä, Hornborgeja y.m. y.m.. -3.puoliso 1736 edellisen seuraaja, Kesälahden kirkkoh., sitt. 1760 Rautalammin provasti, Johan Weckman, kuoll. 24/5.1771. (Pernajan kappal. Henrik Georgii W:n, (k. 12/3.1741), poika. Heidän tyttärestään Margareta Weckmanista, (s. ?/9.1740, k. 12/5.1822), polveutuu toinen puoli Krogerus (Kroijerus) sukua ja Sodankylän kirkkoh. Samuel Porthan vainajan lapset.(Katso s. 22).

8) Katarina, synt. 1701, kuoll. 27/2.1777 Pyhäniemen Ylöstalossa. Puoliso: noin 1725 kapteeni Johan Gyllenbögel, (Turun Hovioik. asessori Samuel G:n (s. 4/6.1642, k. 7/3.1679) ja Elisabet Falkenbergin (k. 1723) poika. Aat. sukua N:o 34. Synt. 19/3.1678 Kimitossa, kuoll. ?/1.1743. Hän oli joutunut 1709 Pultavassa vangiksi ja viety Tobolskiin, josta palasi 1722 rauhan tultua. Otti osaa myös sotaan 1741 ja 1742. -Tästä avioliitosta ei luultavasti enään ole elossa Gyllenbögel nimisiä perillisiä, vaan kentiesi semmoisia, joilla on muu sukunimi.

9) Ulrika, (nimi nähtävästi johdettu äidin isän nimestä) synt. 1702. Eli leskenä vielä 1771. Pyhäniemen Alestalossa.Puoliso: nähtävästi 1730 luvulla ylöskantaja, sittemmin ( 1753) Hollolan nimismies Johan Björksten, kuoll. noin 1763. Tästä avioliitosta polveutuu koko Björksten suku ja siitä haarautuvat aatelissuvut af Björksten sekä af Björkesten ynnä monet muun nimiset perilliset, joista lähemmin ------(katso Bergholmin Sukukirjasta).

10) Fredrik Gustaf, kuoll. 1762. Kappalainen .